Minä oksennan Saabin takapenkille
vesivelli
valuu
jalkatilaan.
Sanot, ettei se haittaa,
että nahan saa kyllä puhtaaksi
sinulla on siihen keinot, sinulla on aineet
sinulla on kaikkeen keinot, voittajan elkeet
Minun nahkani ei saippualla ja kostealla liinalla puhdistu
Kuorin itseltäni orvaskeden irti
toivon kaikesta huolimatta
toivon häpeällisen hartaasti
mutta muisto on syöpynyt jo luuytimeen asti
kuva kärähtänyt polttomerkiksi silmän taakse
ja hoet, että panssareiksi on meidät rakennettu
Tiedän, ettei se ole yleispätevä
mutta minä unohdan
tennarisi alla murtuvan kitiinikuorenikin jonnekin
Kahden nukuttava sänky
johon ei kumpikaan meistä sovi enää
Ei erikseen, ei varsinkaan yhdessä
Sinun kireää sahalaitaista läsnäoloasi
loistaa täällä yökin,
yökin suihkun lattialla ilmaa, joka ei ensin päässyt sisään
rupisiin keuhkoihini
eikä nyt muista enää reittiä sieltä ulos
Jos lyöt, älä kiltti lyö
sellaiseen seinään, johon saisit aikaan reiän
katkeruutesi muotoisen
Älä odota reilua peliä, älä oleta
minunkaan kaihtavan vilppiä
ja hihasta vedettyjä valttikortteja
Älä lyö, älä
enää luule, etten jokaista koloa tilkitsisi
Hankaan sinua pois
seinälaattojen saumoista
ja sinä hankaat minua
rikki ehkä
tarvitsen jonain päivänä
uuden henkilöllisyyden
Tarvitsen jonain päivänä sen
vuokravakuuden takaisin,
tarvitsisin jäätyvän sieluni suojaksi
kehikon jostain huojumattomasta
Ehkä lihaa ja kenties luuta
joita ei huutosi kaada kumoon
mutta kaikkea ei voi saada
kaikkeen ei voi yltää
epätoivoinen käteni
kaikista maailman kurottajista
ahnain, nälkäisin
