sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Posliinijumala, vatsahappohumala

I Yksisuuntainen

Opettaja kirjoitti palautteessa paperin laitaan:
”Tekstiä voisi lihottaa”
ja mietin että mitä vittua
Siitä lähti mopo taas keulimaan
Seuraavassa hetkessä taas
sullon:

- parsakaalia voimalla suuhun
- terveitä ajatuksia väkisin kallon halki, halkikallon 
- itseni kenkäkaappiin kahdeksi päiväksi
- itseni liian pieneen hameeseen kuin todistaakseni jotain
- ruumiini aukot täyteen Opamoxia ja Laxoberonia
- kuulokkeet liian syvälle korviin
- häpeälliset irtohiustupot syvälle roskakoriin
- kämmenkaupalla irtokarkkeja läpeen, jota vehnäleipä ajelee 
      taas holtittomasti
      kahteen suuntaan joka päivä


II

Sairaalan käytävä
fysioterapeutin vanavedessä,
täällä taas moi
”Kirjoita kaikki, mitä inhoat tässä tilanteessa”
”Noita verhoja”, mietin ja hymyilen itsekseni

Vakavoidun
Paperille piirtyy kirjaimia
vastenmielisessä järjestyksessä:

- pakkosyöttörumba
- seisoskelukielto
- laksatiivipaskaraidat pikkuhousuissa
- vatsahappohapertuneet hampaat
- huimaus
- kylmyys
- ruokailut
- Nutrilett
- ne pahanmakuiset rautatabletit
- se etten pääse salille viikkokausiin

ja eniten:
- ne sentit ja kilot


III

Ruutupaperi liukuu hitaasti pöydän yli
terapeutti lukee sen ja työntää kansioon piiloon
hyssyttelyn meininkiä saatana

Päivän haaste heitetään:
”Mulla oli sellainen ajatus, että
katsahdus kokovartalopeiliin”
Minua tuijottaa kaksi ruskeaa silmää kysyvästi
Ennen jokapäiväinen rutiini
on nykyään kunnianhimoinen tavoite
ja pala kurkussa läsnä, jokapäiväinen rutiini



IV

Selkänikamilla helmeilee hiki
kun fysioterapeutti kääntää peilin
Ensin jalkaterät.
Äidiltä saadut vaaleanpunaiset sukat,
ne joissa on niitä poneja
kipristelevät varpaat
Hienosti menee, hengitä

Edetään sääriin
Vihloo jo
Mieli kiihtyy laukkaan, hengitys hyperventilaatioon
Miksi laitoinkaan nämä verkkarit?
Miksi ostinkaan nämä verkkarit?
Jos ei mahdu edes kokoon 34 voisi olla ostamatta
kunnes mahtuu

V

Kangas pinkeä pohkeista
ja reisistä
Päässä heittää, peräännyn
lysähdän tuoliin
vihreäksi verhoiltuun
Näen itseni edelleen liioittelemattomasta pinnasta
ajattelen liioittelevia ajatuksia
Reidet tuntuvat leviävän penkkiä vasten
noin seitsenkertaisiksi
Se on liikaa, tämä on liikaa,
kyynel,
toinen
vierii
poskelle

”Mitä näet?”
”Syyn kumartaa lisää”