torstai 13. kesäkuuta 2019

Murskatappio

Kysymys heitettynä raskaaseen ilmaan
minä vapaaehtoisesti
kysyn pakottavimman
Vedän jalkaani odottelun
raskaat rautasaappaat

Pallo on nyt sinun käsissäsi, vastaus 
saa minut
uppoamaan syvän järven pohjaan
niissä samaisissa saappaissa

Luisevat kasvosi 
viiltävä leukalinja
ulospäin päättäväisinä törröttävät piirteesi
Yritän ymmärtää:
meidän välissämme kohoaa 
sukupolvien kuilu
perinteisenä terävälatvaisena
valkoisena lankkuaitana,
sellaisena, jonka raosta pienenä tiirasit
naapurin lasten puuhia,
kun olit liian ujo osallistumaan leikkiin
Joka päivä epävarmuus söi sinusta osansa

Joka päivä epävarmuus syö sinusta osansa
vaan sinulla on illuusio Voitosta,
jonka saavutat
nollapisteessä
näkemättä olevasi jo siinä
Tästä et enää vähene
Lapsi tappaa päähenkilön, 
kun kyllästyy tarinaan
Sinä kyllästyt päähenkilöön
ja tapat lapsen sisältäsi

Akselisi kulkee 
painavasta sielusta
mustelmaiseen selkärankaan
Aina kämmenen lyhyestä elämänviivasta
kovan kuoren kätköissä kuplivaan kipeään

Pelkään
      jok'ikinen
           päivä:
                 sinä häviät
tämän


lauantai 8. kesäkuuta 2019

Nonstop

Pimeän tullessa
ikkunaruudusta näen
heijastuksen
menneistä vuosista
Niistä menetetyistä
joina elämänlankasi meni solmuun
rispaantui säie säikeeltä
kunnes viimeinenkin niistä lopulta
napsahti poikki

Ehkä vika olikin minussa,
siinä kuinka alituiseen annoin periksi
ja ymmärsin
          loputtomiin
velkojasi
peri velkojasi
hammas hampaalta

Myit pöytähopeat salaa
Olin sokea ahdinkosi aineellistumalle
Säie säikeeltä, hammas hampaalta,
sinä lopulta luovutit

Nyt elän kivussa
nonstop
ja sinä olet enää
       kahvia keitellessä
päivän lehdessä
       ja ruokaa tehdessä
pihapuun lehdissä
päivänkehrissä
siellä missä
taivas kaartuu korkeana

Ja aurinko paistaa alati

torstai 6. kesäkuuta 2019

29A, Tays Linnainmaa

Tunnen sinut läpikotaisin
vaikka olet sanonut minulle vain ”hei”
tai ”moi”, päivästä riippuen
Sinä sinisessä paidassasi,
muttet mieleltäsi kai juuri koskaan sinervä
Et kuten minä, et
kuten miljoonat meistä muista maailmanlaajuisesti

En tiedä nimeäsi, mutta uskon sen olevan Pasi
Syyni epäillä näin on toistaiseksi tuntematon
Sinä olet
perhemies,
omakotitalomies,
ruohonleikkaajamies
grillaajamies
Sinussa on jotain niin tavanomaista ja tylsää,
että se on jo mielenkiintoista

Sinä tervehdit jokaista matkustajaa
kuin vanhaa tuttua
raivostuttavuuteen asti
Pasi, olet yhtä aikaa
hyvä jätkä
ja niin sietämätön
elämäniloinen optimistimulkero, että
matkapahoinvoinnista ei voisi kukaan syyttää
vain mutkaista maantietä

Sinä uskot oikeuteen ja kohtuuteen
tai sen käsityksen sinusta ainakin saa, kun
kuulen sinun ojentavan etupenkin tyttöä,
joka erehtyi pitämään laukkuaan käytäväpaikalla
täydessä bussissa
Äänestät kai jokaisissa eduskuntavaaleissa
SDP:tä, se on tottumuskysymys ja sukupolvien yli periytyvä asia
Jokaiselle jotakin ja niin edespäin

Olet suoraselkäinen, kuten hyvän Pasin kuuluukin
Saunaoluesi jää aina yhteen,
vaimosi luonteva lantion kaari on vaikuttava
Lapsesi ovat suurisilmäisiä pellavapäitä
He saavat ala-asteella kahdeksikkoja ja hymypatsaita,
istuvat luokassa toisessa rivissä ja
viittaavat ennen kuin avaavat suunsa.

Sinulle linja-auton tuttu hurina
on kehräystä, se pitää sinut järjissäsi
kun etuoven sihahdus saattelee sisään
sen tutun uhoajapultsarin,
joka laskee resuisiin kynsikkäisiin puetuilla
kömpelöillä sormillaan
viiden sentin kolikoista kertalipun hinnan
ennätyksellisen hitaasti

29A, Tays Linnainmaa, tuo uskollinen ystävä
kyyditsee myös vanhan rouvan Kissanmaalle
ystävätärtä tapaamaan joka sunnuntai
heti aamusella
Rouvan muisti reistailee
aivan kuin bussin keskiovet toisinaan
Hän kysyy: ”Meneehän tämä auto
Kissanmaan kautta?”
ja sinä tiedät, että hän kysyy sen joka sunnuntai
”Menee, menee”, huikkaat
tottuneesti
ja matka jatkuu
Tärkeintä on,
että se
jatkuu.