Pää edellä asfalttiin

Se kaikki
vuosien kipeä oli
vihdoinkin
silmien edessä, eikä
vain silmien tasolla

Mustaa valkoisella
ja päätä särki niin kovasti
ajatusmassasta, joka velloi vellomistaan,
vaikka nimenomaan kielsin
     vaikka kuinka kielsin

Massaa hetken tutkailtuani
tunnistin siitä monenlaista värisävyä:
syvänvihreää       häpeää
punaisena leiskuvaa      vihaa
verioksennuksenmustaa surua
Niin, niitä etenkin sinulle, joka otit ilman lupaa
ja veit hallan lailla silmut ja kaarnan ja kaiken
tältä keväältä ja tulevilta kymmeneltä ainakin

Aloin ajatella juuri sitä, mitä en saisi
Kaikkea menetettyä
lapsuuttani lasinsiruilla
Kaikkia niitä vuosia, joina pidin itseäni vain vähän villinä
holtittomana yksilönä
muiden tahtoon alistuvana taaperona
pelokkaana lapsena
angstisena teininä
ailahtelevaisena aikuisena

Vartija tuli ja sanoi jotain sulkemisajasta
minä ehkä nyökkäsin
ja horjuvin askelin hoipertelin
painavista pariovista rappukäytävään
hissiin joka sanoo ääneen, missä kerroksessa ollaan
Ovet avautuvat, ovet sulkeutuvat

Rupesin pohtimaan tasan sitä, mitä en olisi saanut
Kaikkea mitä voisin vieläkin menettää
Entä jos on menossa naimisiin
ja kirkon portailla vielä tahtoo
vaan alttarilla ei enää?

Entä jos on menossa sillalta alas
pää edellä asfalttiin
ja sillankaiteella vielä tahtoo
vaan ilmalennon aikana ei enää?

Ei enää
ei enää
ei enää