Painon alle suoristumaan

Mikä lopulta merkitsee?

Sitä olen miettinyt,

miettinyt hiljaa

mutta hulluna

Merkitseekö elämä, jos se on vain hetken?

Voiko nuorelle, joka ei ehtinyt

saavuttaa

tai ehkä edes tavoitella,

sanoa

”sinä merkitset”

kun hänen hentoa varttaan ympäröi jo puuviiluinen kotelo

jota kannattelevat liinat

joita kantavat raskasmieliset hartioillaan?

Mikä lähtö on

liian aikainen

ja merkitseekö mikään teko,

jos se tehdään

ihan liian myöhään?

Ja jos minä kuolen tänään

nuorena

tai miten sen nyt ottaa

voiko minua luonnehtia yhdeksi heistä

jotka kuolivat turhaan?

Voiko minua luonnehtia elämäksi

joka olisi voitu pelastaa?

Jäänkö minäkin tilastoihin,

jäänkö minäkin maailman musertavan painon alle?

Niin, tilastot

ne kertovat korkeasta elintasosta

ja onnettomasta kansasta

Kun en saa henkeä yöllä

voin maata sängyssä ja miettiä,

mikä lopulta merkitsee

Yhden asian ainakin olen oppinut:

se etten ole yksin maailmassa

ei merkitse mitään

jos olen yksin neljän seinän sisällä

yksin päässäni

yksin pimeällä kujalla

yksin kujalla

yksin ja kujalla

Ehkä tälle on jokin suurempi tarkoitus

Ehkä minut laitettiinkin

Painon alle suoristumaan

jotta saataisiin edes jonkinmoinen

kansalainen

ja veronmaksaja

leivottua tästä rikotusta rangasta

Mutta Paino selässäni,

se on jo tänään niin raskas,

että minä en sitä jaksa kantaa

ja kukaan muu ei sitä näe

kuten en minäkään näe muiden painolasteja

vaikka he selät väärinä kantaisivat

vuodesta toiseen

Minä en osaa kirjoittaa heidän tuskastaan

Minulla on työkaluja veistellä sanoja vain omastani

Kirpaisee

mutta kortit on jo jaettu

ja näillä pelattakoon