Murskatappio

Kysymys heitettynä raskaaseen ilmaan

minä vapaaehtoisesti

kysyn pakottavimman

Vedän jalkaani odottelun

raskaat rautasaappaat

Pallo on nyt sinun käsissäsi, vastaus 

saa minut

uppoamaan syvän järven pohjaan

niissä samaisissa saappaissa

Luisevat kasvosi 

viiltävä leukalinja

ulospäin päättäväisinä törröttävät piirteesi

Yritän ymmärtää:

meidän välissämme kohoaa 

sukupolvien kuilu

perinteisenä terävälatvaisena

valkoisena lankkuaitana,

sellaisena, jonka raosta pienenä tiirasit

naapurin lasten puuhia,

kun olit liian ujo osallistumaan leikkiin

Joka päivä epävarmuus söi sinusta osansa

Joka päivä epävarmuus syö sinusta osansa

vaan sinulla on illuusio Voitosta,

jonka saavutat

nollapisteessä

näkemättä olevasi jo siinä

Tästä et enää vähene

Lapsi tappaa päähenkilön, 

kun kyllästyy tarinaan

Sinä kyllästyt päähenkilöön

ja tapat lapsen sisältäsi

Akselisi kulkee 

painavasta sielusta

mustelmaiseen selkärankaan

Aina kämmenen lyhyestä elämänviivasta

kovan kuoren kätköissä kuplivaan kipeään

Pelkään

      jok'ikinen

           päivä:

                 sinä häviät

tämän

Nonstop

Pimeän tullessa
ikkunaruudusta näen
heijastuksen

menneistä vuosista
Niistä menetetyistä
joina elämänlankasi meni solmuun
rispaantui säie säikeeltä
kunnes viimeinenkin niistä lopulta
napsahti poikki

Ehkä vika olikin minussa,
siinä kuinka alituiseen annoin periksi
ja ymmärsin
          loputtomiin
velkojasi
peri velkojasi
hammas hampaalta

Myit pöytähopeat salaa
Olin sokea ahdinkosi aineellistumalle
Säie säikeeltä, hammas hampaalta,
sinä lopulta luovutit

Nyt elän kivussa
nonstop
ja sinä olet enää
       kahvia keitellessä
päivän lehdessä
       ja ruokaa tehdessä
pihapuun lehdissä
päivänkehrissä
siellä missä
taivas kaartuu korkeana

Ja aurinko paistaa alati

29A, Tays Linnainmaa

Tunnen sinut läpikotaisin

vaikka olet sanonut minulle vain ”hei”

tai ”moi”, päivästä riippuen

Sinä sinisessä paidassasi,

muttet mieleltäsi kai juuri koskaan sinervä

Et kuten minä, et

kuten miljoonat meistä muista maailmanlaajuisesti

En tiedä nimeäsi, mutta uskon sen olevan Pasi

Syyni epäillä näin on toistaiseksi tuntematon

Sinä olet

perhemies,

omakotitalomies,

ruohonleikkaajamies

grillaajamies

Sinussa on jotain niin tavanomaista ja tylsää,

että se on jo mielenkiintoista

Sinä tervehdit jokaista matkustajaa

kuin vanhaa tuttua

raivostuttavuuteen asti

Pasi, olet yhtä aikaa

hyvä jätkä

ja niin sietämätön

elämäniloinen optimistimulkero, että

matkapahoinvoinnista ei voisi kukaan syyttää

vain mutkaista maantietä

Sinä uskot oikeuteen ja kohtuuteen

tai sen käsityksen sinusta ainakin saa, kun

kuulen sinun ojentavan etupenkin tyttöä,

joka erehtyi pitämään laukkuaan käytäväpaikalla

täydessä bussissa

Äänestät kai jokaisissa eduskuntavaaleissa

SDP:tä, se on tottumuskysymys ja sukupolvien yli periytyvä asia

Jokaiselle jotakin ja niin edespäin

Olet suoraselkäinen, kuten hyvän Pasin kuuluukin

Saunaoluesi jää aina yhteen,

vaimosi luonteva lantion kaari on vaikuttava

Lapsesi ovat suurisilmäisiä pellavapäitä

He saavat ala-asteella kahdeksikkoja ja hymypatsaita,

istuvat luokassa toisessa rivissä ja

viittaavat ennen kuin avaavat suunsa.

Sinulle linja-auton tuttu hurina

on kehräystä, se pitää sinut järjissäsi

kun etuoven sihahdus saattelee sisään

sen tutun uhoajapultsarin,

joka laskee resuisiin kynsikkäisiin puetuilla

kömpelöillä sormillaan

viiden sentin kolikoista kertalipun hinnan

ennätyksellisen hitaasti

29A, Tays Linnainmaa, tuo uskollinen ystävä

kyyditsee myös vanhan rouvan Kissanmaalle

ystävätärtä tapaamaan joka sunnuntai

heti aamusella

Rouvan muisti reistailee

aivan kuin bussin keskiovet toisinaan

Hän kysyy: ”Meneehän tämä auto

Kissanmaan kautta?”

ja sinä tiedät, että hän kysyy sen joka sunnuntai

”Menee, menee”, huikkaat

tottuneesti

ja matka jatkuu

Tärkeintä on,

että se

jatkuu.