torstai 13. kesäkuuta 2019

Murskatappio

Kysymys heitettynä raskaaseen ilmaan
minä vapaaehtoisesti
kysyn pakottavimman
Vedän jalkaani odottelun
raskaat rautasaappaat

Pallo on nyt sinun käsissäsi, vastaus 
saa minut
uppoamaan syvän järven pohjaan
niissä samaisissa saappaissa

Luisevat kasvosi 
viiltävä leukalinja
ulospäin päättäväisinä törröttävät piirteesi
Yritän ymmärtää:
meidän välissämme kohoaa 
sukupolvien kuilu
perinteisenä terävälatvaisena
valkoisena lankkuaitana,
sellaisena, jonka raosta pienenä tiirasit
naapurin lasten puuhia,
kun olit liian ujo osallistumaan leikkiin
Joka päivä epävarmuus söi sinusta osansa

Joka päivä epävarmuus syö sinusta osansa
vaan sinulla on illuusio Voitosta,
jonka saavutat
nollapisteessä
näkemättä olevasi jo siinä
Tästä et enää vähene
Lapsi tappaa päähenkilön, 
kun kyllästyy tarinaan
Sinä kyllästyt päähenkilöön
ja tapat lapsen sisältäsi

Akselisi kulkee 
painavasta sielusta
mustelmaiseen selkärankaan
Aina kämmenen lyhyestä elämänviivasta
kovan kuoren kätköissä kuplivaan kipeään

Pelkään
      jok'ikinen
           päivä:
                 sinä häviät
tämän


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti