Kysymys heitettynä raskaaseen ilmaan
minä vapaaehtoisesti
kysyn pakottavimman
Vedän jalkaani odottelun
raskaat rautasaappaat
Pallo on nyt sinun käsissäsi, vastaus
saa minut
uppoamaan syvän järven pohjaan
niissä samaisissa saappaissa
Luisevat kasvosi
viiltävä leukalinja
ulospäin päättäväisinä törröttävät piirteesi
Yritän ymmärtää:
meidän välissämme kohoaa
sukupolvien kuilu
perinteisenä terävälatvaisena
valkoisena lankkuaitana,
sellaisena, jonka raosta pienenä tiirasit
naapurin lasten puuhia,
kun olit liian ujo osallistumaan leikkiin
Joka päivä epävarmuus söi sinusta osansa
Joka päivä epävarmuus syö sinusta osansa
vaan sinulla on illuusio Voitosta,
jonka saavutat
nollapisteessä
näkemättä olevasi jo siinä
Tästä et enää vähene
Lapsi tappaa päähenkilön,
kun kyllästyy tarinaan
Sinä kyllästyt päähenkilöön
ja tapat lapsen sisältäsi
Akselisi kulkee
painavasta sielusta
mustelmaiseen selkärankaan
Aina kämmenen lyhyestä elämänviivasta
kovan kuoren kätköissä kuplivaan kipeään
Pelkään
jok'ikinen
päivä:
sinä häviät
tämän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti