978 päivää

 I 

Oli se vuosi.
annoin kaiken mitä minulla oli, antamasta päästyänikin
oman tilani omaksesi, rauhani sinut rauhoittaakseni
kehoni rahani ymmärrykseni sokean uskoni toivoni rakkauteni 
asfalttiin pirstoutuvan lasisen, lapsellisen luottamukseni.
Kömpelöt pulleat sormet haavoilla liimasin sitä kokoon
kerta toisensa jälkeen.
Miksi hankkia uusi, kun vanhan voi korjata?
Näännyin ja
aamut rullasivat marmorikuulasilmieni editse 
sileinä ja sumuisina.
 

II

Oli jo toinen vuosi
eikä hetkeä, jona en hiippailisi seinillä 
kuin pelon harmaanhäivähtävä varjo, 
kuunkasvoinen pikkutytöksi vanhennut nainen
tanssit yhden miehen askelkuviotasi sinusrytmissäni
sinä ja rumat selvät sävelet, ikikireä pinnasi
minä odottamassa sen napsahtamista ja 
unohdan taas 

hengittää 

Citymarketin kaiuttimista kantautuva 
puhki kulutettu iskelmä 
nostatti huonojen muistojen mylvintää, 
ja edessä jonottavan vihreä nahkatakki 
sai oksennuksen kohoamaan kurkkuun
kavensi näkökentän 
ja näkyviin jäivät vain ohi kävellessään kohti katsovat
joista jokaisella oli sinun raivon irveeseen vääntyneet kasvosi

III

Meillä oli kaoottinen duo, enemmän 
sirkus kuin orkesteri
soimme epävireistä mollia
tihenevällä temmolla        löit        nyrkkiä pöytään
löin päätä seinään
tu-tum tu-tum tu-tum
itsesuojelumekanismina sähköimpulssilukitus
pysyi säpissä sanainen hauta-arkku
tavuista tiiviinä tuu tuu turparulla

 

IV

Hiljaisuus merkitsee usein kahta asiaa:
myöntymistä tai lamaannuttavaa pelkoa,
yleensä valitaan vain yksi
mutta kun silmäni rävähtivät auki, 
saaliseläimen valppaisiin pupilleihin
ja lämpimiin lihaksiin kangistui 
hennon rihmaiseksi jääneen unen tahmea paino, 
painajaiselämässä, joka ryömi lakanoita ryttyyn
oli mahdollista pelätä, lamaantua, 
myöntyä kun ei voinut muutakaan
voi vain repiä salaa kynsinauhansa, syyttää itseään syyttä
kerätä katseellaan
turmellun sielunsa suikaleita 
sängyn alta löytyneiden vaatemyttyjen 
tuntemattomista laaksoista

V 

978 päivää olen nyt juossut pakoon.
kääntynyt aina vasemmalle
ihmetellyt, miksi jouduin hukkaan
miksi
kohtasin uudestaan ja uudestaan
räyhähenkeni, sinut
minä muistan aina, sinut
minä haluan aina
unohtaa.