Kuvastin

Jos et ole kaunis, et ole mitään

ja jos olet kaunis, et ole mitään muuta

Ei voi voittaa

kuin itsensä, kun viidentoista vanhana 

suu auki harjaa maskaraa ripsiin

monen monta vetoa, eikä silti yhtään hämähäkinkoivet!

tätä on harjoiteltu 

jo pienenä salaa

 

Ryhdikkäiksi nyöritetyt kauniit tytöt lähtevät 

satiinihelmat, tyllifyllingit hulmahtaen 

wanhojen tansseihin, rumat

menevät ankkurit nilkkakoruina uimaan

kastautuvat kokonaan, ei kyyneleitä erota suolavedestä

pahoittelevan mykkänä pysyy meren vaahtokehystetty kuvastin

 

maantienharmaat hiukset levälauttaviuhkana

vajoavat merien pohjiin ja unohtuvat sinne

sileäkylkisiksi Estonian hylyiksi 

rypistyvät, kasvavat näkkiä, 

menevät ajasta kurttuun ja lommolle, 

kuten kauniitkin tytöt myöhemmin menettävät

kimmoisan hehkunsa, sen ainoan pääoman, johon maailma 

on pahantahtoisista sormenjäljistä samean mykiönsä suunnannut