Alussa luokkahuone oli autio ja tyhjä.
kohta reppujen vetoketjut jo nirskahtelivat, epävarmojen tennarit
patisivat lattiaan hermostuneesti
kunnes taivas repesi ja sen häikäisevästä railosta
puhkesi hierarkia, alistuksen pyhä kirja
ja kaikelle aukesi selitys ja tarkoitus,
kollektiivinen epävarmuus
sanattoman yhteisymmärryksen polttoaineeksi.
Keskenkasvuisten katekismusta seuraten
asetuttiin riviin, paremmuusjärjestykseen
hyvä perse ja silkkinen piikkisuora platinablondi
alfanaaraan harja
se kuuluu tähän reunaan
Kun roolit oli jaettu,
tultiin, me
Euroopan omistajat,
tallottiin muut mutasorkkiimme,
jätettiin rivin murheellinen mutrureuna ilman kutsua bileisiin
möllöttämään rillit huurussa
hiirenkorville taiteltu
korostustussin huolellisilla vedoilla puhki päntätty
fysiikankirja sylissä
Ne tyytyivät kohtaloonsa
ja painoivat nykerönenänsä takaisin kirjaan
Rymistiin loput valkohampaat välkkyen Sannille
perjantaina klo kakskytkolme,
sen porukat oli Pattayalla
niillä on vitun kalliit stereot, joita päin kaatua kännissä
kokemattomin peuranvasan jaloin
ja pihassa palju, johon oksentaa aamuyöllä
kalliiden hakisten kyykkyviiniä
rullakebabia ruokatorvea kärventävällä kastikkeella
juhlahumusta ja täysistä muovimukeista huolimatta
omakotitalon nurkat sakeana pelon seittiä ja epävarmuutta
hiljaista, kaikkien taakaksi tasan jaettua mutta silti
maailman yksinäisintä
pelkoa paljastumisesta muita huonommaksi
kelvottomaksi
noloksi
neitsyeksi
kova kiire kirmata
näpistämään tikkari tai huulipuna,
näyttämisenjanoiset yllytyshullut
joilla on paljon todisteltavaa
kiire
tekemään luisia lapaluita painavia virheitä,
joista oppii kalliin läksyn
tai sitten ei opi, jää
piiriin pieneen pyörimään
Sitä haluaa kokeilla kaiken, katua sitten joskus
kompastua kokemattomuutensa
(mitä missaa, jos räpäyttää nyt silmiä, ei
räpäytetä)
kantapään kautta oppii aikuisten miesten metkut,
että ilmaiset lounaat ovat tarua
ettei olekaan ikäistään kypsempi,
vaan juuri tarpeeksi lapsi
uskoakseen jokaisen kehun todeksi.
Joutuu oppimaan
että aina ne haluavat edes vähän
koskea.
Kestääkö kitiinikuori, rusentuuko
pehmeää nuorta nilaa suojaava ohut kaarnapanssari?
Sinisilmissä vilisevät vitsaukset, kaikki kymmenen
laskuhumalassa suolaiset kasvot kämmenissä
Sannin faijan rakentamalla komposiittiterassilla kolmelta
tupakan hehkukekäle yön ainoa sävy, joka ei sinerrä
emmä itke
mut älä kerro kenellekään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti