"Kulma sieltä,
toinen täältä,
ei se ole paljon.
Kyllä minä varmaan voin
ja ehkä ne tosiaan ovat vähän
turhan teräviä
törröttävät rumasti
herättävät vääränlaista huomiota”
Niin se alkaa, ihan huomaamatta
Saksit
itsesi laatikkoon sopivaksi
kovalla työllä
tajuamatta
kuinka tällaisilla laatikoilla
on tapana kutistua
ja muotoutua uudestaan
loputtomiin,
loputtoman hankaliksi
kahdeksankulmioiksi
lieriöiksi, kartioiksi, särmiöiksi,
pyramideiksi
vailla suoraa kulmaa
Ne testaavat, kuinka pitkälle
olet valmis menemään.
Ja sinähän olet,
ja sinähän menet.
Nyrhit reunoista
poistat isojakin paloja
Nips naps! Niin se käy.
Leikkaat irti ei-toivottuja ominaisuuksiasi
aina siihen asti, että sinusta on jäljellä vain
harmaankalpea pieni nysä
ja laatikon muoto vaihtuu taas
Tällä kertaa
et enää edes täytä sitä
reunasta reunaan
Olet taas vääränlainen
Konttaat polvet ruvella
ympäri maailmaa
hädissäsi
reittejä joita olet kulkenut
etsien niitä pois heittämiäsi paloja
joita et ajatellut tarvitsevasi
enää koskaan
röyhkeydellä esiin työntyneitä kohtia,
jotka eivät sopineet sen hetken muotoon
Nyt ne olisivatkin yhtäkkiä
kelvollisuutesi edellytys
Tämä on leikki
joka jatkuu loputtomiin
ellet osaa itse jättää sitä kesken.
Se on onnistuneesti markkinoitu
sinulle hyvää tekeväksi
eheyttäväksi kokemukseksi,
hyödylliseksi ja opettavaiseksi
Jos tähän ryhdyt
hanki polvisuojat
ja ota sakset valmiiksi käteen
– ennakoi!
Niin ne fiksut ja kelvolliset tekevät
Ne kasvottomat, joihin aina viitataan
malliesimerkkeinä onnistujasta
ja hyvästä suorituksesta, mutta
joita ei tapaa eikä näe koskaan
omin silmin
Yksikään joka harhailee sakset kädessä
päämäärättä, pakokauhu pupilleissaan
ei koe itse olevansa hyvä suoritus
Ei
edes
riittävä
Valmistaudu laatikkoleikin aikana
kutistumaan salakavalasti
tuntemaan itsesi huonoksi
hukkaamaan merkittäviä osia itsestäsi
ja lopulta kontallasi keräämään
omia rippeitäsi
tulevat vuodet
Kaikkia silppujaan
tuskin kukaan
on enää löytänyt.
Et tule enää ehjäksi
vaikka kuinka
liimaisit ja teippaisit
Sinä olet nyt
liimattavaksi leikelty,
saumoistasi
epäonnistuneen eheyttämisen eliksiiriä
pursuava olento,
jolla on edessään pitkä matka
uuden olomuotonsa hyväksymiseen
Joka päivä joku lähtee mukaan
laatikkoleikkiin.
Leikkaa ihan vain osoittaakseen,
kuinka hyvin leikkaakaan!
It's all fun and games.
Pisimpään leikkineet
tunnistaa harmaasta ilmeestä
alistuvasta katseesta,
tilanteeseen tyytyvästä
muttei tyytyväisestä.
Sellaisen katseen voi nähdä
Avarassa luonnossa
häviävän hetken gasellin silmissä,
kun se pitkän takaa-ajon uuvuttamana
retkottaa saaliina leijonan suussa
ja tajuaa ennen kuolemaansa,
kuinka kaiken toivon voi heittää
Leikkiin ryhtyneet
ja sitä liian pitkään kestäneet
erottaa
myös heidän matalaksi nuijitusta tahdostaan
ja olemattomiin saksitusta
itsearvostuksestaan
Sitä laatikon laitojen sisäpuolelle
aivan alareunaan painettu pieni präntti
kutsuu ”yleishyödylliseksi kyvyksi
sopeutua
ja noudattaa ohjeita”
Jos hyväksyt myös nämä
leikin säännöt,
joista ei hiiskuta mitään
ennen kuin olet jo ahtanut itsesi
ensimmäiseen laatikkoon,
anna mennä
Ole gaselli,
joka kykenee sopeutumaan
tyytymään
kuristumaan kuoliaaksi
pedon vahvojen leukojen välissä
Kuristu.
Kutistu, vaikka mikään ei riitä
ja vaikka se jossain vaiheessa
sammuttaa silmistäsi
sen selittämättömän,
joka erottaa elävän kuolleesta.
Paikoillanne.
Valmiit.
Leikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti