Läpikulku sallittu

Jonain päivänä

tietoisuuttasi nakertanut kauhu

ja alitajuntaasi hajalle hiertänyt pelko

toteutuu

kun olet kerrankin jättänyt haarniskan kotiin

Sinä päivänä olet tukka takussa

väsynyt kannattelemaan

varjopusseja silmiesi alla

 

Valtava, kulmikas

viiltävän teräväreunainen

lohkare menneisyyttä

kävelee vastaan kadulla

niissä kantapäistä kuluneissa

turkooseissa tennareissaan

joilla potki aikoinaan sinua päähän.

 

Etkä ehdi enää kohtaamista karkuun, et pääse piiloon

Molemmille on selvää, ettei tällaisia tuttuja tervehditä,

ei pysähdytä muodon vuoksi rupattelemaan

On olemassa hyvänpäiväntuttuja ja sitten on näitä

vanhoja vihollisia mustaa mätää tulvineelta vuosikymmeneltä

Menneisyys katsoo sinua silmiin säälittä

ja sinä katsot takaisin

Katsot, koska et halua

olla se heikko ja alistuva itsesi,

jona mennyt sinut tuntee,

et halua antaa sen hallita sinua

vaan antaa ymmärtää, että

olet nykyään 

niin itsesi kuin tilanteenkin herra

 

Katsot, koska haluat

viestiä voittaneesi

tämän ottelun,

vaikka et ole itsekään varma, voititko

tai edes onko kamppailu vielä ohi

Tässä ottelussa

pätivät viidakon lait.

Tässä ottelussa

vilppi oli tahallista ja avointa

Veri lensi kaaressa

eikä tuomari tehnyt mitään.

Tuli jatkoajan jatkoajan jatkoaika, tuli

rangaistuspotkuja

suoraan kasvoihin

rikkeistä, joita ei tehty

koskien sääntöjä, joista et tiennyt

ja joita ei pitäisi tässä lajissa olla

 

Mutta nyt katsot kuitenkin silmiin.

On pakko.

Katsot, vaikka kuristaa

Katsot, vaikka pelottaa

Katsot, vaikka hävettää

Katsot, koska tiedät, ettei häpeä katoa

sillä että sen mieleltään kieltää

ja jättää käsittelemättä

Häpeä ei pakkaa rojujaan ja muuta muualle,

vaikka käskisit lahjoisit anelisit kiristäisit kyyneliä tiristäisit

Se on jo asettunut taloksi

purkanut muuttolaatikot

mässännyt vuodet ravinnokseen sisuskalujasi

ja jättänyt sotkunsa sinun siivottavaksesi

Häpeä on ripustanut amppelin alimpaan kylkiluuhusi

ihan niin kuin omaan kotiin ripustetaan

Se on vallannut pölyisimmätkin nurkat,

koteloitunut kehoosi alivuokralaiseksi,

jonka majailusta sinä olet maksanut

kallista hintaa

 

Menneisyys

ohittaa sinut nyt

kohtuullisen välimatkan päästä

kuin mitään ei olisi tapahtunut

Se ohittaa sinut

huomiota herättämättä

niin kuin kuka tahansa,

mutta sen hengitys höyryää helteelläkin

jos tajuaa katsoa tarkkaan.

Kukaan

ei saa tietää.

 

Yhteinen matkanne on kuin näkymätön hitsaussauma,

joka pitää teidät tiukasti kiinni toisissanne

Se polttaa taas yliherkkää nahkaasi rakkuloille

aivan kuin sauma hehkuisi vielä

tuoreuttaan tulikuumana

Kukaan

ulkopuolinen

ei koskaan saanut tietää.

 

Sinun piti alun perin valita toinen reitti,

ei pitänyt ylipäätään olla siellä tänään,

ei pitäisi ylipäätään olla

Piti olla muualla,

olisi kannattanut olla muualla,

olisi kannattanut

olla olematta.